22.10
Emil
Noh viimeinen viikko jäljellä. Mitän erityisen ihmeellistä ei ole vielkään arkisin tapahtunut.
Edellisen viikon Perjantaina kuitenkin mietimme viikonlopun suunnitelmia ja pyysimme Claudialta auton vuokrausta lauantaiksi. Saimme luvan käyttää autoa ja viikonloppu ideamme kävisi toteen. Suunnitelmana oli lähteä roadtripille Nürburgringille sillä aiempi suunnitelma Claudian pojan kanssa ei käynytkään. Noh auton vuokrapaperit allekirjoitettuamme, varmistui lauantain reissu. Illalla en meinannut saada unta sillä jännitin aamua koska olen haaveillut ja unelmoinut Nürburgringille pääsystä erittäin kauan.
Lauantai aamuna heräsin todella innoissani sillä tiesin että lähtisimme pian matkaan. Aamun sää oli viileä ja kostea joka herätti huolestusta siitä että onko kilparata liukas ja olisiko siellä tapahtumaa. Lähdimme matkaan noin kello 9, ensiksi kävimme kaupasta hakemassa matkaeväät ja sitten lähdimme keula kohti etelää. Matkalla kuuntelimme musiikkia ja katselimme kauniita maisemia jännitystä pursuavina. Päätimme matkalla ajaa kiertotietä pienten kylien läpi pelto ja metsäteitä. Maisemat olivat huikeat ja tiet olivat upeita. pysähdyimme kaksi kertaa matkalla ihailemaan maisemia ja niiden jälkeen jatkui matkamme kohti kilparataa. Kilparadalle päin saapuessamme näimme jo hienoja autoja ja pian näkyi nürburgring mainoskyltit ja seuraavaksi ajoimmekin jo kohti parkkipaikkaa. Parkkipaikalle pysähdyttyämme olin erittäin innoissani, autossa istuessani en malttanut odottaa että pääsisimme radan luo. Se oli minulle todella tunteikasta olla jo parkkipaikalla, ohi kulkevat autot ja kilparadan meteli sai melkein kyyneleet valumaan. Ajattelin jopa että "onko tämä todellista" Eväät syötyämme parkkipaikalla lähdimme kohti päärakennusta ja ihailin vieläkin ohi ajavia autoja sekä tunnelmaa. Pian astuimmekin ovesta sisään ja.... näky oli odottamaton, en osaa sanoin kuvailla miltä tuntui päästä vihdoin paikkaan mistä on unelmoinut pitkään. Emme kauaa viipynyt katselemassa rakennuksia vaan suuntasimme jonnekin mistä näkyisi Gp radalle sillä siellä oli tapahtumaa. Kävelimme yhden hotellin sisään ja kysyimme "mistä näkisimme gp radan" hotellin työntekijä kertoi että hissillä kun menemme ylimpään kerrokseen, pääsemme sieltä katsomaan radalle. Parvekkeelle saapuessani olin erittäin onnellinen, hotellin kattoterassilta oli näkymät suoraan gp radan pääsuoralle jossa kilpa-autot ajoivat ohi. Katolta katsoessani huomasin että gp radan takana näkyi näkyi Sabine-Schimtz-kurve, huomasin että se näytti paljon jykemmältä kuin videopeleissä ja videoissa. Hetken katolla oltuamme lähdimme kohti nordchleifen lähtöaluetta, kävelimme mutkan 13 alta alikulkutunnelista ja pian pysähdyimme yhden autovuokraamon pihaan kysymään millä rata kannattaisi ensikertalaisena ajaa mutta emme vuokranneet mitään. Vuokraamon työntekijä kuitenkin ehdotti meille että jos joltain ostamme kyytikierroksen, kannattaisi se varata "kahdelta hyundai kuljettajalta sillä he ajavat 110% kun taas esim porsche kuljettajat ajavat 80%" Kiitimme työntekijää ja jatkoimme matkaa kohti lähtöaluetta, matkalla katselimme muita vuokra-autoja ja kävimme jopa kysymässä yhdeltä firmalta mutta he olivat koko päiväksi täyteen buukattuja. Matkamme jälleen jatkui ja pian saavuimmekin nordchleifen parkki/lähtöalueelle. Sinne saapuessani olin.... olin taivaassa, vidoin paikka josta olen haaveillut pitkään oli nenäni edessä, tunne oli sanoinkuvaamaton. Parkkipaikalla oli monia hienoja autoja joista moni on minulle unelmia. Parkkipaikalla huomasimme hyundait joista meille kerrottiin, kävimme kysymässä onko eillä vapaita aikoja kyytikierrokselle, ja heillä oli. päätimme ensin kuitenkin käydä syömässä Devils Diner ravintolassa joka oli parkkialueen keskikohta. Burgerin tilattuani ja saatuani en malttanut syödä sillä olin aivan liian innoissaan, sain kuitenkin syötyä ja ruuan jälkeen päätimme mennä varaamaan kierros, ajatus oli ensin ostaa yksi kierros samassa autossa mutta mietimme että toinen joutuu takapenkille ja me molemmat halusimme etupenkille, joten päätimme molemmat varata itselleen oma kierros. Kaiken huippu oli että aikamme olisi samaan aikaan eli pääsisimme molemmat kokemaan radan yhdessä. Saimme 99€ kierroksemme varattua ja sitten odotimme noin puoli tuntia, nuo seuraavat 30minuuttia oli elämäni nopeimmat mutta hitaimmat, odotus ja jännitys oli pilvissä mutta parkkipaikalla oli paljon kiinnostavia autoja joita katsella, pian puoli tuntia oli kulunut ja tuli aika istua kyytiin. Auto oli Hyundai i30n, tehoa autossa on noin 280hv ja melkein 400nm vääntöä. autoon istuessani en oikein paljoa puhunut kuljettajalle, olin aivan liian jännittynyt. Pian 2 litrainen turbo moottori hörähti käyntiin ja tajusin "se on menoa nyt" portille päästyämme ja sen auetessa, auto lähti radalle. Tunteeni olivat pinnassa, olin odottanut noiden porttien avautumista pitkään. Olin sanaton, taisin melkein itkeä onnenkyyneliä, pääsuoralla auton kiihtyessä, tunsin sykkeeni nousevan ja koko kehoni jäykistyvän, Tiergartenin kohdalla näin edessäni Hohenrain šikaanin, vauhtia oli jo varmaan 200kmh ja olin edelleen auvan sanaton, olin jopa hieman peloissani lähestyessämme mutkia siinä vauhdissa, luotin kuljettajaan ja autoon kirjaimellisesti koko elämälläni. Pian šikaanin läpi ajettuamme saavuimme mutkaan 13 jonka ali aiemmin kävelimme, tässä kohtaa aloin kuvaamaan puhelimellani sillä tiesin että seuraavat 7-8 minuuttia tulisi olemaan yksiä elämäni parhaimpia hetkiä. Suraavassa mutkassa alkoi nopea alamäkisektori jossa vauhtimme taisi olla korkeimmillaan lähes 180kmh. Saavuimme alamäen pohjalla olevaan Hatzenbach sektoriin joka on tekninen töyssyjen ja mutkiensa ansiosta, siitä ajoimmekin alamäkeen Hoheichenin läpi kohti Quidelbacher Höhen ylämäkeä ja vaikeaa oikeaa käännöstä. Sen selvittyämme ajoimme nopeaa ja vaarallista Kotebornin sektoria kohti tiukkaa Aremberg käännöstä josta alkaisi Foxhole, pimeä, töyssyinen ja metsäinen alamäki joka on omasta mielestäni pelottavin osuus koko radasta. Alamäen lopussa tulee vastaan tiukka vasen ylämäkeen ja siitä seuraavaksi Adenauerin metsä. tuon läpi päästyämme pääsimme nopeasti jo radan puoliväliin. Hieman puolivälin jälkeen ajoimme Lauda-Linksin läpi jossa F1 kuljettaja Niki Lauda melkein menehtyi formulakisassa 1976. Sen jälkeen oli taas nopea sektori jossa vauhtia oli reilusti yli 150kmh, pian saavuimme Steilstreceen josta pääemme Karuselliinn, Karusell on erittäin hankala vasen mutka sillä sen kallistus on hyvin suuri. Karusellin jälkeen alkoi "youtube" sektori, joka on erittäin tekninen osa rataa. Sillä mutkia on paljon nopeaan tahtiin. Brünnchenin kohdalla ajattelin "tämä on se kohta josta olen katsonut monia tunteja videoita, monia kolareita, monia hienoja hetkiä. Nyt olen itse tässä, Tämä tuntuu aivan uskomattomalta" Mutta yhtä nopeasti kun se kohta tuli vastaan, se oli ohi ja oltiin jo ylämäessä kääntymässä kohti alamäkeä jossa olisi pieni nyppy, Sen kohdalta ajaessa auto hyppäsi ilmaan ja pian oltiinkin lähestymässä viimeistä sektoria, Pienen karusellin jälkeen jäljellä oli vain yksi loiva oikea ja pääsuora. Ja noin vain, se oli ohi. 20 kilometriä, ohi noin 8-9 minuutissa. Pääsuoralla vauhdin hidastuessa sain itseäni hieman kerättyä ja aloin ajattelemaan; "Tuo ei ollut melkein yhtään samanlaista kun videoissa tai peleissä" Olen ajanut nordchleifen peleissä läpi jo monia monia kertoja mutta todellisuudessa se oli aivan erilainen kuin oletin. Saavuttuamme takasin parkkipaikalle mistä lähdimme, istuin hetken autossa, ja mietin "oliko tuo todellista" Noh empä enempää runpile niin saa edellisestäkin viikosta kerrottua.. taino eipä ole ihmeempää kerrottavaa. Tiistaina kuitenkin kävin saksanpuolen koululla vaihtamassa polkupyöräni ja siinä tuli pitkä lenkki tehtyä. Ihmeempää ei ole, nyt odotuksia tältä viikolta. Ei ole kuin viikonloppu sillä pe pe perjantai on vapaa. Sunnuntaina jo lähdemmekin kotia kohti.
Kommentit
Lähetä kommentti